Lappeenranta on kaunis kesäkaupunki, mutta myös menestyksellinen urheilu- ja kulttuurikaupunki. Kaikki tämä kertoo että kaupunki on moni-ilmeinen vuoden eri aikoina vaikka ei tapahtumillaan ylläkkään "naistenlehtien kesänumeroihin". Lappeenranta tunnetaan suurteollisuudestaan, Saimaasta, Saimaan kanavasta, Rajasta Venäjän kanssa, SaiPasta, Kimpisen sinisesta Mondosta, Kotiteollisuusyhtyeestä, Yksinlaulukilpailuista, Kauppatorista, helposti lähestyvistä karjalaisista ihmisistä, yliopistosta. Kaikki nämä vain esimerkkinä yhdessä tai erikseen pitävät Lappeenrantaa valtakunnallisesti esillä., Minun Lappeenrantani alkaa kävellen tai pyörällä Keskuspuistosta, etenee Kauppakatua alas Pusupuistoon, Linnoitukseen, Satamaan ja Myllysaareen. Tämän kierroksen tehtyä hyvin perehtyneenä saa päivän mukavasti kulumaan. Reittini pitää sisällään 15-20 mielenkiintoista kohdetta. Tässä blogissani tueln esittelemään muutamia kohteita, joilla on merkitystä minulle ja miksipä ne ei kiinnostaisi muitakin.
Jos olet polkupyöräilevää joukoa etkä halua fillaroida kaupungissa, niin silloin vain Kauppatorilta suunnaksi Satama ja sieltä Taipalsaaren kirkolle. Matka edestakaisin kertyy 30 km. Perillä Taipalsaaren kirkolla kannattaa poiketa Röytyn talossa kahvilla ja päälle nauttia tuon naapurissa maan suurimmiksi luokitellut jäätelöpallot TSV:n jäätelökioskilta. Edestakainen reitti on takuuvarmalla yksi maamme kauneimpia!
maanantai 22. heinäkuuta 2013
tiistai 21. toukokuuta 2013
Minun lappeenrantani
Minun rakas Lappeenrantani” saa
toivottavasti yhä useamman pysähtymään ja miettimään kysymyksiä mikä
kaupungissamme on rakasta, ihaltavaa ja
myös edelleen kehitettävää. Jo nyt on
voitu havaita, että Linnoitus ja satama alkaa olla varsin monelle rakas ja
ylpeyden aihe.
Sisävesilaivamme, risteilyaluksemme ja veneiden vuokrausmahdollisuus ovat esittelemisen arvoista jopa kotimaan matkailijoille puhumattakaan ulkomaalaisille.
Kun aikanaan esille tuli hiekkalinna, niin moni oli valmis sen tyrmäämään. Nyt hiekkalinna on yksi merkittävä vetoivoimatekijä kesäisin. Jospa talveen saataisiin oma lumilinna- ja veistosalue. Tämä olikin jo hyvässä vauhdissa 1990-luvun alussa, mutta siihen ei liiennyt silloin kaupungilta muuta kuin ilmainen alue ja lumet järjestäjille.
Rakkaimmat maisemat ja paikat liittyvät useinmiten omaan lapsuuteen ja nuoruuteen.
Vaikka Saimaata ei valittukaan vuoden matkailukohteeksi, niin sen arvoa tuskin kukaan haluaa väheksyä maakunnallemme ja koko Itäiselle Suomelle. Saimaa vesistönä on ainutlaatuinen, jonka soisi kaikki eteläkarjalaiset tuntevan omakseen.
Ilomantsin Ruunaankosket sai pari vuotta sitten
matkailukohteen arvostetun tunnustuksen.
Myös tuo paikka on minulle rakas ja ainutlaatuisena ihailemanani. Minun käsitykseni mukaan aito korpimaisema, vapaana
virtaava koski ovat sen menestystekijä ja hyvänä lisänä erinomainen tuotteistus
ja palvelu. Tuo kaikki on syntynyt
vuosien varrella ja yrittäjien keskinäisellä yhteistyöllä ilman mitään suuri
”jippoja”. Ruunaankosken perustuotteet
ovat yksinkertaisia, mutta aina yhtä elämyksellisiä ja ikimuistettavia. Omat kokemukseni ovatkin, että onnistuneet
matkailutuotteet ovat yksikertaisia, mutta elämyksellisiä. Luontomatkailu ei tarkoita sitä etteikö
silläkin voisi ”rahastaa”.
Minun Lappeenranta tarjoaa erinomaiset puitteet asua ja
viihtyä täällä. Kaupunkimme on
yksinkertainen, helppo, rauhallinen, turvallinen ja puhdas.
Ihmiset täällä ovat auttavaisia, iloisia ja helppo lähestyä. Voit vain kuvitella mitä vaasalainen
ajattelee kun kuulee hänelle sanovat
”Miten mie voin Siut palvella tai
Ootko Sie jo saanu”?
Rakkaus ja viha kotikaupunkimme ”arjessa” ei useinkaan ole niin jyrkkä kuin se oletetaan. Mielipiteet ovat sallittuja ja niissä piilee monesti jokin totuus. Lappeenrannan kaupunki on oivaltanut asukkaittensa mukaanottamisen kehittämistyöhän asukashdistystoimintaa
Sisävesilaivamme, risteilyaluksemme ja veneiden vuokrausmahdollisuus ovat esittelemisen arvoista jopa kotimaan matkailijoille puhumattakaan ulkomaalaisille.
Kun aikanaan esille tuli hiekkalinna, niin moni oli valmis sen tyrmäämään. Nyt hiekkalinna on yksi merkittävä vetoivoimatekijä kesäisin. Jospa talveen saataisiin oma lumilinna- ja veistosalue. Tämä olikin jo hyvässä vauhdissa 1990-luvun alussa, mutta siihen ei liiennyt silloin kaupungilta muuta kuin ilmainen alue ja lumet järjestäjille.
Rakkaimmat maisemat ja paikat liittyvät useinmiten omaan lapsuuteen ja nuoruuteen.
Moni haluaakin paikkakunnalta poissiirrytyäänkin käydä
muistelemassa näitä paikkoja ja tuntea niiden tuoksut, muodot ja
tunnelman. Tuon käynnin kruunaisi
luonnollisesti vielä se, että tapaisi sen aikaisia tuttuja. Entäs sitten jos ne ovatkin purettu, rakennettu
ja turmeltu ja kaiki tutut kaikonnut
maailmalle?
Vaikka Saimaata ei valittukaan vuoden matkailukohteeksi, niin sen arvoa tuskin kukaan haluaa väheksyä maakunnallemme ja koko Itäiselle Suomelle. Saimaa vesistönä on ainutlaatuinen, jonka soisi kaikki eteläkarjalaiset tuntevan omakseen.
Rakkaus ja viha kotikaupunkimme ”arjessa” ei useinkaan ole niin jyrkkä kuin se oletetaan. Mielipiteet ovat sallittuja ja niissä piilee monesti jokin totuus. Lappeenrannan kaupunki on oivaltanut asukkaittensa mukaanottamisen kehittämistyöhän asukashdistystoimintaa
kannustamalla.
Alueelliset asukasraadit , joita on 5 muodostuvat asukasyhdistyksissä
toimivista tai alueilla asuvista aktiivisista henkilöistä. Näin asukkaiden kehittämisaloitteet eivät jää enää virkamiesten pöytälaatikkoihin vaan
tulevat aiempaa nopeammin käsiteltäviksi.
Asukasyhdistyksien kautta monet asiat lähtevät kollektiivisina
kehitysaloitteina eteenpäin ja ihmiset kohtaavat erilaisissa yhteisissä
tilaisuuksissa. Lappeenranta on meidän kaikkien yhteinen ja täällä haluamme kohtaavan runsaslukuisesti matkailijoita, joille esitettelemme kaupunkimme värikkään historian ja nykypäivän. Tässä blogissani tulen esittelemään näitä kohteita sanoin ja kuvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)